Joskus 1990-luvulla matkustamisen ääni alkoi muuttua.Aikaisemmat muutokset tulivat tunnetuilla keksinnöillä: kun vinkuva höyrykone korvasi voihkuvan kärrynpyörän (tai räpyttävän purjeen);suriseva potkuri poikkesi.Mutta tämä uusi muutos on demokraattisempi ja laajempi.Se kuuluu kaikkialla – jokaisella ruuhkaisella kujalla ja siellä, missä matkustajat yleensä kokoontuvat: juna-asemilla, hotellien auloissa, lentokentillä.Kuulen sen kadulla talomme lähellä suurimman osan päivästä ja yöstä, mutta ehkä varsinkin aikaisin aamulla, kun ihmiset lähtevät pitkille matkoille."Braddle, delirium, delirium, delirium, delirium, delirium", niin impressionistilapset kuvasivat sitä.Jos olisimme kuulleet tämän äänen 30 vuotta sitten, olisimme voineet kuvitella rullaluistelijan nousevan aamulla harjoittelemaan.Nyt se voi olla kuka tahansa: asianajaja, jolla on peruukit ja lakiasiakirjat, perhe, joka matkustaa matkatavaroiden kanssa kahdeksi viikoksi Algarvessa.Kevyt tai raskas, iso tai pieni, toinen matkalaukku kolahtaa jalkakäytävän halkeaman läpi matkalla bussipysäkille tai metroon.
Millaista elämä oli ennen kuin matkalaukuilla oli pyörät?Kuten monet hänen sukupolvensa ihmiset, isäni piti pahvilaatikoitamme vasemmalla olkapäällään.Hän oli ketterä kuin merimies, ikään kuin raskas rintakehä ei painaisi enempää kuin papukaija, vaikka se tarkoittikin, että keskustelusta nauttimiseksi piti aina kävellä hänen oikealla puolellaan;ennen kuin hän ehti vastata odottamattomaan tervehdykseen vasemmalta, hän kääntyi siihen suuntaan hitaasti ja tarkoituksella, kuin sidottu hevonen.En ole koskaan osannut kantaa sitä olkapäälläni ja ajattelin itsekseni, että jos matkalaukuissa on kahvat, niin niitä voi käyttää, vaikka todellinen syy voi olla se, että en ole tarpeeksi vahva.Isäni pystyy kävelemään pitkiä matkoja matkatavarat selässään.Eräänä sunnuntaiaamuna, kun veljeni oli palaamassa RAF:iin perhelomalta, muistan, että ajoin hänet kaksi mailia ylös mäkeä ylös asemalle, kun muuta kuljetusta ei ollut saatavilla;isäni kantoi poikansa käsilaukkua harteillaan.se oli samanlainen kuin reppu, josta kuoro lauloi kappaleessa ”Jolly Wanderer”, joka oli tuolloin top ten -hitti.
Toiset suosivat muita tekniikoita.Katukuvissa lapset rattaissa täyttävät lomamatkalaukkuja, kun taas kevyemmät rattaat lepäävät äitien sylissä.Epäilen, että vanhempani pitivät tätä käyttäytymistä "yleisenä", ehkä siksi, että vuokrarästiä pakenevat perheet joskus käyttäytyvät tällä tavalla ("Moonlight").Raha on tietysti kaikki kaikessa.Vaikka sinulla olisi pieni summa, voit tervehtiä takseja ja kantajia tai viedä matkalaukkusi eteen junalla – ainakin 1970-luvulle saakka, Clyde Coast -lomalaisten ja Oxford-opiskelijoiden käytettävissä vielä 1960-luvulla.Sellaista mukavuutta.Se näyttää olevan Waughin tai Wodehousen työtä, mutta muistan erään koulukaverin, jonka hänen sosiaalisesti kunnianhimoinen äitinsä sanoi: "Anna portterille shillingi ja anna hänen laittaa sinut ja laatikkosi junaan North Berwickissä."pyörättömän matkalaukun olemassaolo riippuu niukasti palkatusta palvelijaluokasta, ja näitä punapaitaisia kullia voi edelleen nähdä Intian rautatien laitureilla pinoamassa matkatavarasi taitavasti päänsä päälle.nähdä sen uudelleen.
Mutta näyttää siltä, että pyörät eivät aiheuta työvoimakustannuksia, vaan lentokenttien suuret tasaiset etäisyydet.Lisää tutkimusta tarvitaan;arjen esineiden historiassa laukut eivät vieläkään ole samalla tasolla kuin Henry Petroski kynien tai Radcliffe Salaman perunoiden osalta, ja kuten lähes jokainen keksintö, useampi kuin yksi ihminen voi uskottavasti väittää olevansa kiitettävä.Matkalaukkuihin kiinnitettävät pyörälliset laitteet ilmestyivät 1960-luvulla, mutta vasta vuonna 1970 Bernard D. Sadow, Massachusettsissa sijaitsevan matkatavaroiden valmistusyrityksen varatoimitusjohtaja, koki loppiaisen.Hän kantoi kahta raskasta matkalaukkua selässään Karibialla vietetyn loman jälkeen ja huomasi tullissa, kuinka lentoaseman työntekijä liikutti raskaita laitteita pyörillä varustetulla lavalla lähes vaivattomasti.Joe Sharkleyn 40 vuotta myöhemmin julkaiseman New York Timesin raportin mukaan Sadow sanoi vaimolleen: "Tiedätkö, tämä on matkalaukku, jota tarvitsemme", ja palattuaan töihin hän veti rullaluistimet ulos kaapin tavaratilasta. .ja asensi ne suureen matkalaukkuun, jossa oli kiristysnyöri edessä.
Se toimii - no, miksi ei?– Kaksi vuotta myöhemmin Sadowin innovaatio rekisteröitiin US-patentilla nro 3 653 474: "Rolling Baggage", joka väitti, että lentomatkailu oli hänen inspiraationsa."Aiemmin kantajat käsittelivät matkatavarat ja ne lastattiin ja purettiin katuystävällisissä paikoissa, kun taas nykypäivän suuret terminaalit ... pahentavat matkatavaroiden käsittelyä, [mikä] voi olla lentomatkustajille suurin ongelma.", pyörillä varustetut matkalaukut tarttuvat hitaasti.Miehet vastustivat erityisesti pyörillä varustettujen matkalaukkujen mukavuutta – ”erittäin maskuliinista asiaa”, Sadow muistelee The New York Timesissa – ja sitä tosiasiaa, että hänen matkalaukkunsa oli melko iso ja vaakasuoraan jarrutettu mönkijä.Kuten Logie Bairdin televisio, se syrjäytettiin nopeasti kehittyneellä tekniikalla, tässä tapauksessa kaksipyöräisellä Rollaboardilla, jonka Northwest Airlinesin lentäjä ja tee-se-itse-harrastaja Robert Plath rakensi vuonna 1987. Vuonna 1999 suunnittelemansa hän myi varhaiset mallinsa miehistön jäsenille.Rullalaudoissa on teleskooppikahvat ja niitä voidaan rullata pystysuunnassa minimaalisella kallistuksella.Näky, kuinka lentoemännät ohjasivat heitä ympäri lentoasemaa, teki Plathin keksinnöstä matkalaukun ammattilaisille.Yhä useammat naiset matkustavat yksin.Pyörättömän matkalaukun kohtalo on päätetty.
Tässä kuussa matkustin ympäri Eurooppaa vanhan Rollaboardin nelipyöräisellä versiolla, jonka kanssa olin myöhässä, koska kaksi pyörää vaikutti tarpeeksi syntiseltä vanhojen matkatavaroiden maskuliinisessa maailmassa.Mutta: kaksi pyörää on hyvä, neljä pyörää on parempi.Pääsimme sinne mutkaisilla käännöksillä – 10 junaa, kaksi järvihöyrylaivaa, metroa, kolme hotellia – vaikka ymmärrän, että minun on vaikea päästä minnekään, kun Patrick Leigh Fermor tai Norman Lewis on samalla tasolla, mutta se ei vaikuta saavutukselta. nämä siirrot vaativat taksin.Täysi joukkoliikenne.Liikkuimme helposti junien, laivojen ja hotellien välillä;hyvillä tasaisilla teillä nelipyöräiset näyttivät tuottavan omaa voimaa, kun meno vaikeutui – esimerkiksi Pave-nimellä tunnetussa Tour de Francessa – on helppo nousta takaisin kahdelle pyörälle.ja jatka alas rinnettä.
Ehkä matkalaukkujen kantaminen ei ole hyvä asia.Tämä rohkaisi ihmisiä kuljettamaan enemmän kuin he tarvitsivat – enemmän kuin he pystyivät kantamaan päivinä ilman pyöriä – meritynnyrin kokoisissa matkalaukuissa, jotka sotkivat pakettiauton etuaulaa ja bussikäytävää.Mutta halpoja lentoja lukuun ottamatta mikään muu moderni kehitys ei ole helpottanut matkustamista.Olemme sen velkaa Sadowille ja Plathille, kestäville muovipyörille ja feminismille.
Postitusaika: 10.5.2023